Matka taittui American Airlinesin siivin. Lähtöselvityksessä turvallisuustäti esitti kiperiä kysymyksiä, mm. miten meinasit pärjätä noin vähillä matkatavaroilla, kuka pakkasi, missä laukut ovat olleet pakkaamisen jälkeen. Tämä kaikki höystettynä tiukalla katseella. Meinasi tulla syyllinen olo, vaikkei mitään väärää ollut tehnytkään. Helsingistä lähdettiin sunnuntaina 2.6. 14:15 Suomen aikaa.
Koneeessa saatiin ihan hyvät paikat, takana ei ollut ketään selkänojaa potkimassa. Lento meni huonoja elokuvia katsellen ja välillä torkkuen. Matkalla tarjoiltiin virvokkeita, lämmin ruoka ja iltapala. Tuntu, että jatkuvasti oltiin jotain syömässä.
Tässä lennellään Islannin yllä.
Ja sitten Grönlannin yllä.
Näky vain irrallisia jääkökkäreitä meressä, jäätiköitä ja vuoria. Ei vilaustakaan jääkarhuista.
Välilaskulla Chicagossa piti suorittaa maahantulotarkastus ja tullaus, jota varten kaikkien matkustajien piti täyttää tullauslomake USA:n viranomaisille. Tarkastuksessa viranomaissetä murahteli, otti sormenjäljet ja valokuvan ja iski leimat passiin. Tullisetä katsoi nopeati lomakkeen ja käski menemään eteenpäin, jonka jälkeen matkatavarat heivattiin menemään jatkolennolle sen kummempia tarkastelematta. Älytöntä sanon minä. Ja opasteet Chicagon kentällä ei juuri olis voineet olla enää huonommat.
Passintarkastuksesta ja tullauksesta selvinneenä kelpasi syödä vähän iltapalaa. Tässä kello noin kaksi yöllä Suomen aikaa, eli 12 tuntia matkustusta takana ja kuusi edessä.
Las Vegasissa oltiin kahdeksan maissa maanantaiaamuna Suomen aikaa, paikallista aikaa illalla kymmeneltä sunnuntaina. Väsymys oli siinä vaiheessa jo niin paha, ettei paljon tullut saapumista kuvailtua, paineltiin vain suorinta tietä taksijonoon ja siitä hotellille ja nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti