Matka alkoi kuivakoissa maisemissa ja noin 40 asteen lämpötilassa.
Matkalla padolle oli yhdessä risteyksessä sattunut joku kolari, näytti lähinnä pieneltä peräänajolta, mutta viranomaisia oli paikalla kokonainen pataljoona. Ehkä viitisen poliisiautoa ambulansseja ja pari paloautoa.
Vähän ennen patoa meidät pysäytettiin vielä turvatarkastukseen. En tosin tiedä, miten paljon seriffisetä näki autoon täysin tummien takalasien läpi. Ei vissiin vaikutettu niin epäilyttäviltä, että olis tarkemmin pitäny tutkia.
Hooverin pato rakennettiin vuosina 1931-1936 Colorado-joelle. Pato on 221 metriä korkea ja 379 metriä pitkä. Padolla oli kova tuuli, ja noin kolme sekuntia sen jälkeen, kun minun kuva oli otettu, hattu lähti tuulen mukana. Siitä olis saanut hyviä kuvia, jos olis kerinny, hattu kieppui sillä lailla klassisesti tuulessa ja päätyi jonnekin padon yläpuoliseen altaaseen.
Padolta matkaa jatkettiin kohti Flagstaffia ja osavaltiokin vaihtui Nevadasta Arizonaksi.
Matkalla nähtiin mm. hurjia villieläimiä.
Nähtiin myös useita tällaisia yhdistelmiä, jossa suuren matkailuauton eli motorhomen perään oli kytketty "pieni" loma-auto. Parhaassa yhdistelmässä tuo pikkuauto oli aika iso pickup, jonka lavalla oli vielä mönkijä.
Flagstaffia lähestyttäessä navigaattori näytti, että oltaisiin yli kahden kilometrin korkeudessa ja maisemakin muuttui hetkessä havumetsäksi, näytti jo paljon kotoisemmalta kuivien aavikoiden jälkeen. Lämpötilakin oli illalla enää vajaat 30 astetta.
Majoituttiin Aspen Inn Suites -hotellissa, mukava ja siisti hotelli ja ennen kaikkea ilmastoitu huone.
Aamiainen nautittiin Route 66 -henkisessä dinerissa, hotelli siis sijaitsi tuon legendaarisen tien varrella. Aamiaisen piti olla "full southern style breakfast", mutta aika pettymykseksi jäi. Ihmetystä aiheuttivat kertisastiat, itse keitettävä mikropuuro ja liha/leikkeleosaston täydellinen puuttuminen. Parasta antia aamupalalla taisi olla tuoreet vohvelit.
Aamiaisen jälkeen otettiin suunta kohti Grand Canyonia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti